Sijoitustoiminta

Eläkesäätiön ja eläkekassan varat on sijoitettava turvaavasti ja tuloa tuottavasti sekä maksuvalmiutta silmällä pitäen. Lisäksi eläkelaitoksen edellytetään huolehtivan sijoitustensa riittävästä monipuolisuudesta ja hajauttamisesta.

Vakavaraisuussäännöstö uudistui vuoden 2017 alusta

Työeläkelaitosten sijoitustoiminnan riskien arviointia kehitettiin siten, että vakavaraisuusvaatimukset kuvaavat aiempaa tarkemmin todellista sijoitusriskiä. Sijoitusten hajauttamista koskevat säännökset uudistettiin ja erillisistä eläkevastuun kattamista koskevista säännöksistä luovuttiin.

Vakavaraisuusrajan laskenta ottaa aiempaa tarkemmin ja kattavammin huomioon kaikki olennaiset sijoitustoiminnan riskit sekä vakuutustoiminnan riskit .Pääperiaatteena on, että sijoituksiin liittyvät riskit tunnistetaan (sijoitukset läpivalaistaan). 

Riskit jaetaan 18 riskiluokkaan ja kunkin riskiluokan osalta lasketaan riskistä aiheutuva pääomavaade, jota kutsutaan riskiarvoksi. Riskiluokan riskiarvon laskemista varten kullekin riskiluokalle on määritelty tietty stressi eli tappio-olettama, joka kuvaa tappion suuruutta valitulla todennäköisyydellä. Lisäksi on määritelty odotettu tuotto, joka kuvaa sitä, kuinka paljon kyseiselle riskille altistuneet sijoitukset keskimäärin tuottavat.

Riskiluokkien väliset riippuvuudet otetaan huomioon korrelaatiokertoimien avulla, jolloin hajautushyödyt alentavat pääomavaadetta. Yhdistämällä riskit saadaan vakavaraisuuspääomavaade eli vakavaraisuusraja. Vakavaraisuusraja kuvaa vakavaraisuuspääoman määrää, joka eläkelaitoksella tulee olla vakuutus- ja sijoitusriskejä varten. Vakavaraisuusraja on sitä suurempi mitä riskillisempiä sijoituksia eläkelaitoksella on. 

Lisätiedot:

• Laki eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta (315/2015) voimaan 1.1.2017

Lue myös:

• Eläkelaitosten vakavaraisuus ETK:n sivuilla
• Työeläkelaitosten sijoitustoiminnasta ja vakavavaraisuuslaskennasta työeläkevakuuttajat TELAn sivuilla