Hyvä Kiina vai paha Kiina?

Keskustelu Kiinasta, kiinalaisista yhtiöistä ja kiinalaisten rahoittamista hankkeista käy kuumana ja kuohuttaa tunteita Suomessa ja muualla. Kiinalaista rahaa tulvii ovista ja ikkunoista tunneleihin, rautateihin ja satamiin. Kuitenkin kiinalaiset toimivat eri pelisäännöillä ja suhtautuvat omalla tavallaan esimerkiksi vastuullisuuteen.

Samalla presidentti Trumpin ajama kiinalaisten menettelytapojen nurkkaaminen on ajamassa Yhdysvaltojen ja Kiinan täysimittaiseen kauppasotaan. Pian myös Euroopan ja Suomen on valittava puolensa. Näkemyksiin vaikuttavat sekä järki että tunne.

Onko kiinalaisten innossa rakentaa ja hankkia infrastruktuuria eri puolilla maailmaa järkeä? Näkemyksissä hankkeiden mielekkyydestä on selvästi eroja. Vaikuttaa siltä, että kiinalaiset sijoittajat ovat valmiita hyväksymään investoinneille pidemmät takaisinmaksuajat tai heillä on matalampi pääoman tuottovaatimus.

Vuosikymmeniä kestävä sijoitus tuntuu kyllä ikuisuudelta nopeasti muuttuvassa maailmanpoliittisessa tilanteessa. Taloudellisen toimintaympäristön epävarmuuksista johtuen tulisi sijoittajan saada riittävästi riskipreemiota eli korkeampaa tuottoa pitkissä hankkeissa. Mikäs siinä, jos kiinalaiset sijoittavat kalliimmalla?

Miksi sitten kiinalaisten näkökulma on erilainen? Joidenkin näkemysten mukaan kyseessä on maailmanvalloitus, jossa tuotolla ei ole niin väliä. Tai hankkeet ovat Troijan hevonen, jolla saadaan suojamuurit murrettua muille kiinalaisille tuotteille.

Kyllä kiinalaisilla varmasti on kaupalliset tavoitteet taustalla, mutta kriitikoilta unohtuvat tärkeät talouden lainalaisuudet. Kaupankäyntiin tarvitaan sekä myyjä että ostaja, jotka ovat halukkaita kauppaan. Jollei tarjolla ole parempaa tuotetta samaan hintaan, ostetaan halvempaa. Myyjän ei kannata lypsää asiakastaan kuiviin. Pitkä asiakassuhde on aina parempi, ja se lienee myös kiinalaisten intressissä.

On myös katsottava peiliin. Jollei oma tuotekehitys ja tuottavuus pysty kilpailemaan kiinalaisten kanssa, jää se alakynteen. Se ei kuitenkaan tarkoita talouskehityksen loppua. Jos resursseja vapautuu vähemmän tuottavasta toiminnasta, voidaan tutkimusta ja tuotantoa ohjata uusille osa-alueille. Talouden pyörät kyllä jatkavat pyörimistään ja evoluutio jatkuu, jos osaamista ja tahtoa on!

Oma lukunsa on teknologinen kehitys, joka voi mahdollistaa datan ja tiedon päätymisen vääriin käsiin. Keskeiset tiedon ominaisuudet eli omistus, luottamuksellisuus ja eheys joutuvat koetukselle. Mutta rapautumista tapahtuu kiinalaisista huolimatta. Kaikki haluavat päästä käsiksi arvokkaisiin tietoihin.

Patentti- ja immateriaalioikeuksien kunnioittaminen on myös vaikea haaste. Kopioiminen on kautta aikojen ollut tehokas tuotantomenetelmä. Nykyteknologialla se on entistäkin helpompaa. Innovointi ja teknologinen evoluutio on kuitenkin vieläkin suurempi haaste. Hyvä idea tänään voi jo huomenna olla vanhentunut.

Kiinan rooli maailmantaloudessa on nyt saavuttanut kipupisteitä. Ongelma ei kuitenkaan ole itse Kiina vaan se, pysyvätkö muut muutostahdissa mukana. Hyvää tilanteessa on se, että joudutaan pohtimaan omaa tuottavuutta ja tehokkuutta. Kiina onkin hyvä kirittäjä.

Tomas Hildebrandt

Kirjoittaja on Evli Pankin markkinastrategi ja seniorisalkunhoitaja

EVLI PANKKI OYJ

Evli on sijoittamiseen erikoistunut pankki, joka tarjoaa yksityishenkilöille, yrityksille ja instituutioille laaja-alaisen tuotevalikoiman sekä vahvaan ammattitaitoon perustuvaa asiakaspalvelua sijoittamisessa ja varainhoidossa sekä yritys- ja neuvonantopalveluissa. Vuonna 1985 perustetusta yhtiöstä on kasvanut yksi Suomen merkittävimmistä ja suurimmista sijoitus- ja varainhoito-osaajista.

www.evli.com