Sijoituspalveluiden uudistunut sääntely astuu voimaan tammikuussa 2018

- Miten MiFID II näkyy markkinoilla?

Ensi vuoden alussa astuu voimaan uusi sijoituspalveluja sääntelevä yhteiseurooppalainen direktiivi MiFID II. Sääntely lisää markkinoiden ja tuotteiden läpinäkyvyyttä sekä parantaa sijoittajansuojaa. Nykyinen sääntely perustuu vuonna 2007 voimaan tulleeseen rahoitusvälineiden markkinat -direktiiviin, joka tunnetaan nimellä MiFID. Finanssikriisi ja muuttuvat markkinat johtivat tarpeeseen tarkastella sääntelyä uudelleen.

MiFID II:n tuoma uusi sääntely voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: läpinäkyvyyttä lisääviin vaatimuksiin, henkilökunnan ammattitaidon varmistaviin säännöksiin sekä yhä tarkempaa tuotteiden ja palveluiden hallintaa ja soveltuvuutta edellyttävään sääntelyyn.

Läpinäkyvyyttä lisää aiempaa yksityiskohtaisemmat tietovaatimukset sijoitustuotteen kustannuksista ja kannustimista. Tiedot tulee kertoa asiakkaalle sekä ennen sijoituksen tekemistä että säännöllisesti sen jälkeen. Omaisuudenhoitoa ja riippumatonta sijoitusneuvontaa tarjotessaan sijoituspalveluyritys ei saa vastaanottaa kannustimia lainkaan. Kannustimia ovat kaikki rahalliset tai ei-rahalliset edut, joita sijoituspalveluyritys voi saada muulta taholta kuin asiakkaalta itseltään. Tavallisin esimerkki kannustimista lienee palkkionpalautukset eli toiselta palveluntarjoajalta saatava osuus tämän veloittamista palkkioista. Läpinäkyvyys paranee myös, kun osakeanalyysin saaminen välityspalkkioiden kylkiäisenä kielletään. Jatkossa osaketutkimuksesta pitää maksaa erikseen ja, mikäli kustannukset analyysista veloitetaan asiakkailta, tulee lisäksi varmistaa ja dokumentoida ostettavan analyysin laatu. Jatkossa myös eri instrumenttityyppien markkinoiden hinnanmuodostus tulee entistä läpinäkyvämmäksi, kun raportointivaatimuksia kaupankäynnistä tarkennetaan. Samalla vaatimukset kauppojen toteuttamisessa sovellettavasta toimintatavasta tiukentuvat.

Uusi sääntely tarkentaa henkilöstön ammattitaitoa koskevia vaatimuksia. Aiemmin sääntely ei ole asettanut erityisiä vaatimuksia asiakastyötä tekevän henkilöstön ammattitaidolle. Jatkossa sijoituspalveluita tarjoavilla yrityksillä tulee olla käytännöt, joilla ne varmistavat, että asiakastyötä tekevillä henkilöillä on tehtävien laatuun ja laajuuteen nähden riittävä tietämys ja pätevyys. Yrityksillä on myös velvollisuus huolehtia siitä, että henkilöstön tietämystä ylläpidetään ja päivitetään jatkuvasti.

Ensi vuoden alusta jokaisen sijoituspalvelutuotteita valmistavan ja jakelevan on laadittava tuotehallintamenettely. Uusia tuotteita kehitettäessä on määriteltävä tuotteelle asiakaskohderyhmä ja varmistettava, että kohderyhmän kannalta merkitykselliset riskit ja kulurakenne arvioidaan. Samoin on arvioitava, mille asiakaskohderyhmille tuote ei sovellu. Lisäksi yritysten on säännöllisesti uudelleenarvioitava tarjoamiaan tuotteita ja niihin liittyviä riskejä. Myös tuotteiden ja palveluiden soveltuvuusarviointi tarkentuu. Sijoituspalveluyrityksen on selvitettävä asiakkaan tietämys ja kokemus kyseisestä palvelusta sekä kattavat tiedot asiakkaan taloudellisesta tilanteesta. Yrityksen on selvitettävä myös asiakkaan tappionsietokyky ja riskiraja varmistaakseen, että asiakkaalle suositellaan vain hänelle soveltuvia tuotteita. Jatkossa tehdystä soveltuvuusarvioinnista tehdään soveltuvuuslausunto, jossa kerrotaan, millaisia neuvoja on annettu ja miten ne vastaavat asiakkaan tarpeita ja tavoitteita. Lausunto toimitetaan asiakkaalle ennen toimeksiannon toteuttamista.

Sääntely koskee monilta osin pääasiassa kuluttajasijoittajille tarjottavia palveluita ja niihin liittyviä toimintatapoja. Läpinäkyvyyden lisääntyminen helpottaa kuitenkin myös ammattisijoittajien työtä ja päätöksentekoa. Hyötyä on erityisesti yhdenmukaisesta kuluraportoinnista, negatiivisten kannustimien kiellosta ja entistä paremmasta tuotekehityksestä ja -hallinnasta. Parhaimmillaan tuotteet ovat jatkossa selkeämmin ymmärrettäviä ja paremmin suunniteltuja kuin aiemmin. Huolta ammattisijoittajien joukossa on aiheuttanut lähinnä osakeanalyysin tulevaisuus, sillä sitä ei enää jatkossa voi rahoittaa välityspalkkioilla. Tarkkaa arviota on tältä osin vaikea antaa, mutta odotettavissa on osakeanalyysin saatavuuden vaikeutuminen ja pahimmillaan analyysin päättyminen joidenkin yhtiöiden osalta. Markkina korjannee kuitenkin myös tämän aikanaan.

Varmaa on, että uusi sääntely lisää kustannuksia sijoituspalveluita tarjoaville tahoille. Kasvavat kustannukset koituvat lopulta asiakkaiden maksettavaksi, mutta tältä osin painetta kohdistuu pääosin kuluttajille tarjottaviin palveluihin. Samanaikaisesti digitalisaatio ja passiivinen sijoittaminen laskevat sijoittamiseen liittyviä kuluja. Hyödyntämällä uutta teknologiaa voidaan monet työläät hallintotehtävät hoitaa jatkossa tehokkaammin ja käyttää niistä vapautuva aika asiakkaiden parempaan palveluun ja esimerkiksi tehokkaampaan riskienhallintaan. Parhaimmillaan voidaan luoda toimintamalli, jossa yhdistetään uusi teknologia ja sääntelyn vaatima sijoittajansuoja siten, että palveluista tulee yksilöllisempiä, paremmin asiakkaan tarpeita vastaavia ja helpommin ymmärrettäviä – myös ammattisijoittajille.

Daniel Pasternack

Kirjoittaja on Elite Varainhoidon toimitusjohtaja

https://www.elitevarainhoito.fi/