HS: Työeläkejärjestelmää on tarkasteltava laajasti

Työeläkejärjestelmällä on niin tärkeä rooli sosiaaliturvan ja talouden kokonaisuudessa, että sen kehittämisessä tulisi ottaa huomioon järjestelmän kaikki eri vaikutukset.

Helsingin Sanomat 5.3.2018 | Vieraskynä

SUOMEN työeläkejärjestelmän tehtävä on tuottaa yrittäjille ja työntekijöille lakisääteinen työeläke. Järjestelmää arvioidaan yleisesti sen mukaan, miten sen toimeenpano on toteutunut. Tärkeimmät kriteerit ovat tällöin palvelun laatu, toiminnan taloudellinen tehokkuus ja sijoitustoiminnan tuotot.

Toimeenpanoon keskittyvä näkökulma on kuitenkin suppea. Työeläkejärjestelmällä on niin merkittävä rooli talouden ja sosiaaliturvan kokonaisuudessa, että sen kehittämisessä tulisi ottaa huomioon myös järjestelmän kansantaloudelliset ja riskienhallinnalliset vaikutukset.

Työeläkejärjestelmä ei voi ratkaista suuria talousongelmia. Terve talous on eläkejärjestelmän toimivuuden perusedellytys.

1970-LUVULLA työttömyyttä yritettiin hoitaa ottamalla käyttöön työttömyyseläke. Uudistus lisäsi eläkejärjestelmän kustannuksia merkittävästi. Laajemmin tarkasteltuna muutoksella oli myös muita, varsin haitallisia vaikutuksia. Ihmiset oppivat pitämään alhaisen vanhuuseläkeiän tavoittelua normaalina. Samalla työpaikoilla hukattiin valtavasti osaamista ja kokemusta.

Työttömien siirtäminen ennen­aikaiselle eläkkeelle ei ollut hyvää eläkepolitiikkaa vaan ongelmien lykkäämistä tulevaisuuteen.

Eläkeläis- ja nuorisojärjestöjen esittämissä eläkeindeksin muutoksissa on samankaltaisia ongelmia. Indeksin nosto siirtää kustannukset tuleville sukupolville. Indeksin lasku taas rokottaa pitkään eläkkeellä olevia ihmisiä.

ESIMERKKI yleistä talouden kehitystä tukevasta uudistuksesta on viime vuonna voimaan tullut vanhuuseläkkeen alarajan nosto. Osa pitenevästä eliniästä käytetään vastedes eläkkeelläolon lisäksi työntekoon.

Mikäli talous ja työllisyys kehittyvät tulevina vuosina edes kohtuullisesti, eläkemaksujen kasvu pysähtyy ja samalla ihmisille kertyy enemmän eläkettä työuran pidentymisen ansiosta.
Vastaavaa kokonaishyötyä ei ole mahdollista saavuttaa karsimalla eläkejärjestelmän kuluja tai kehittämällä sijoitustoimintaa lisäämättä samalla rajusti riskejä, vaikka näistä vaihtoehdoista keskustellaan julkisuudessa eniten.

Työeläkelaitoksiin on kertynyt merkittävä sijoitusomaisuus. Laitosten sijoitustoiminnan tärkein tehtävä on pyrkiä mahdollisimman suureen nettotuottoon. Tämän ei kuitenkaan tule olla ainoa tavoite.

Ennen rahoitusmarkkinoiden avautumista yritysten maksamien työeläkemaksujen takaisinlainaus oli merkittävä yritystoiminnan rahoituskeino Suomessa. Työeläke­järjestelmän sijoitustoiminnan näkökulmasta takaisinlainauksen tuotto ei ollut paras mahdollinen. Kansantalouden näkökulmasta takaisinlainaus oli sen sijaan hyvin perusteltavissa olevaa toimintaa, koska se mahdollisti yritysten kasvun ja paransi työllisyyttä.

NYKYISIN kansantaloudellisesti erityisen hyödyllisiä sijoituskohteita voi löytyä esimerkiksi pääoma- ja infrastruktuurisijoituksista. Työeläkelaitosten kyky hyödyntää uudentyyppisiä sijoitusmahdollisuuksia mahdollistaa hyvät sijoitustuotot.

Riskien hajauttamiseksi työeläkevarat kannattaisi sijoittaa globaalisti, Suomea korostamatta. Talouden kokonaisuuden näkökulmasta työeläkelaitoksilla on merkittävä rooli: ne tuntevat paikalliset olot ja osallistuvat omistajina suomalaisten yritysten kehittämiseen. Tämä on tärkeää, koska Suomessa henkivakuutus- ja lisäeläkesektori ovat pieniä.

Kahden eläkevakuutusyhtiön, Eteran ja Ilmarisen, fuusio on esimerkki työeläkejärjestelmän jatkuvasta keskittymisestä. On huolehdittava, että Suomessa on tulevaisuudessa riittävästi ja riittävän monenlaisia eläkesijoittajia.

TYÖELÄMÄN ja talouden rakenteiden muuttuessa työeläkejärjestelmän on kyettävä sopeutumaan nopeasti muutoksiin. Tuoreen tutkimuksen mukaan esimerkiksi Britanniassa 31 prosenttia aikuisista on jäämässä pelkästään paikallisen kansaneläkkeen varaan.

Järjestelmän sopeutumiskyky riippuu toisaalta lainsäädännöstä, toisaalta työeläkelaitosten joustavuudesta. Jälkimmäisen lisäämiseen kannattaisi käyttää uuden tietotekniikan hyödyntämisen myötä vapautuvia resursseja. Samalla pitäisi pyrkiä minimoimaan yritysten kohtaamaa byrokratiaa ja kehittää pienyritysten palveluja.
 

Lasse Koskinen

Kirjoittaja on vakuutustieteen professori Tampereen yliopistossa.