Eläkevarojen sijoittaminen tuottavasti ja turvaavasti

Suomen eläkejärjestelmän tuottotavoitetta halutaan nostaa hyväksymällä suurempi riskinotto. Mitä riskin ottamisessa pitää huomioida?

Riskejä karttava sijoittaja

Klassisen rahoitusteorian lähtökohta on, että sijoittajat karttavat riskejä. Logiikka perustuu siihen, että tulevaisuus on aina epävarma. Näin ollen sijoittajan pitää saada korvaus riskinottamisesta. Jos sijoittaja kuitenkin kokee riskit liian suuriksi, jää mahdollisuuksia hyödyntämättä ja lisätuottoja saamatta.

Riskihakuinen sijoittaja

Riskejä karttavan sijoittajan vastakohta on riskihakuinen sijoittaja. Toiminta perustuu ajatukseen, että vain riskiä ottamalla voi saavuttaa korkeampia tuottoja. Epäonnistumisia tapahtuu väistämättä, mutta kokonaisuus on parempi, jos onnistumisten määrä on suurempi. Toimintatapa on ominaista esimerkiksi venture capital -sijoituksissa (pääomasijoittaminen).

Riskineutraali sijoittaja

Edellä mainittujen väliin jäävät riskineutraalit sijoittajat. Näkökulma nojaa siihen, että markkinat ovat aina oikeassa. Koska markkinoiden päihittäminen on vaikeaa, ei siihen kannata panostaa, ja pitkällä aikavälillä eri omaisuusluokat tuottavat ominaisuuksiensa mukaisesti.

Näitä kolmea sijoitustapaa yhdistää kaksi tekijää: hajauttamisen merkitys ja ammattitaidon tarve.

Hajauttamisella tasataan riskejä 

Hajauttaminen on jokaiselle sijoittajatyypille hyvä keino tavoitteensa saavuttamiseksi. Hajauttamisen huono puoli voi olla ylihajauttaminen, eli hyvin pienet sijoitukset hajautetaan yksittäisiin kohteisiin, joilla ei ole vaikutusta tuottoon tai kokonaisriskiin, mutta joista aiheutuu kustannuksia.

Riskineutraalin sijoittajan murheeksi jää markkinariski, eli tilanteet, jossa kaikki tai useimmat omaisuusluokat kehittyvät erittäin heikosti samaan aikaan. Yleensä omaisuusarvot ovat kuitenkin ajan saatossa elpyneet ja kääntyneet uuteen nousuun. Ratkaisevaa on sukelluksen syvyys ja pituus.

Jokaisen tuntemat tapaukset ovat teknologiakuplan puhkeaminen vuosina 1999 - 2003, globaali finanssikriisi vuosina 2008 - 2009 ja koronakriisi vuonna 2020. Japanin osakemarkkinoiden käännettä vuonna 1989 alkaneesta luisusta saatiin odottaa yli 20 vuotta.

Joidenkin arvioiden mukaan vakavat talous- ja markkinakriisit voivat toteutua yhtenä vuotena kahdestakymmenestäviidestä tai pahimmillaan jopa yhtenä vuotena kymmenestä. Jos sijoitushorisontti on riittävän pitkä, päästään aina kriisijaksojen yli. Ongelma syntyy, jos pääomaa tarvitaan huonoina aikoina. Eläkeläisten kohdalle voi siis joskus osua myös huono jakso.

Toimintaympäristömme on jatkuvassa muutoksessa

Hyvä sijoitustoiminta ottaa huomioon talous- ja markkinaympäristössä tapahtuvat muutokset. Sijoitustoiminta, joka huomioi omistajien – eläkkeensaajien ja yhteiskunnan – arvot, ottaa kantaa markkinatapahtumiin ja painottaa positiivisia ja välttää negatiivisia tekijöitä. Ympäristökysymykset, sotilaalliset kriisit tai taloudelliset väärinkäytökset muodostavat riskejä sijoitusten arvonkehitykselle. Uudet teknologiat ja hyvinvoinnin lisääntyminen tarjoavat vastaavasti mahdollisuuksia sijoitusten arvonkehitykselle.

Kokemus on myös osoittanut, että muuttuvassa maailmassa sijoitustoiminnan pitää mukautua. Sijoitustuotteiden- ja teknologioiden kehitys, sijoittajien mieltymysten muutokset ja poliittinen kehitys muovaavat pääomamarkkinoita jatkuvasti. Se, mikä oli toimiva sijoitusstrategia eilen, ei välttämättä toimi enää huomenna.

Useimmille sijoittajille, ja etenkin eläkejärjestelmän näkökulmasta, tasainen tuottokehitys on parempi vaihtoehto kuin voimakkaasti heiluva. Sijoitusriskien ottaminen perustuu aina harkittuun tilannearvioon, ja sijoitustoiminnan tavoitteena on parhaan mahdollisen tuoton saavuttaminen valitulla riskitasolla. Tuottavasti ja turvaavasti.

Tomas Hildebrandt

Kirjoittaja on Evli varainhoidon markkinastrategi ja seniorisalkunhoitaja.

www.evli.com