Ilman leimoja, olkaa hyvä

Tietoisesti hivenen riskiä ottaen avasin Sijoituspäivämme jotenkin näin:

”Hyvä naiset ja miehet,

varsinkin hyvätuloisten verolistoilla eilen ja tänään mainitut.

Toivottavasti muistitte pelata lastenne kanssa illalla Afrikan tähteä.

Toivottavasti muistitte tarkistaa erityisesti tyttäriltänne koulun matikantehtävät, jotta he menestyisivät työelämässä.

Toivottavasti aamupalapöytämme liha, kala ja lehmänmaito maistuivat.”

Kuinkahan monta törkeätä virhettä tuossakin tein?

x x x x

Nykyilmapiirissä olen pihalla, kujalla, kuutamolla.

(Mitä näitä meidän boomereiden kuluneita ja väsyneitä kielikuvia nyt onkaan.)

Jokainen lausuttu tai kirjoitettu sana on toki aina avannut ainakin kymmenen väärinkäsitysmahdollisuutta, mutta riidanhaluisessa somessa kyyläävät sanapoliisit kymmenkertaistavat suhteen.

Yksikin väärin valittu sana johtaa helposti siihen, että avarakatseinen ja rakentava tolkun ihminen tulee leimatuksi tyypiksi, jota on vaikea tunnistaa häneksi itsekseen.

x x x x

Jos pelaa lasten kanssa Afrikan tähteä, tekeekö se ihmisestä rasistin?

Ei tietenkään; ja tuossa kohussa taisivat muuten mennä leimakirveetkin sekaisin, koska kai siinä kolonialisteja tarkoitettiin.

Jos kannustaa omia lapsiaan käymään hyvää koulua kunnolla, tarkoittaako se juuttumista vanhoihin arvoihin luokkayhteiskunnan rakenteita pönkittämällä?

Ei toki; vastuullisuudestahan se kertoo.

Onko tosiaan niin, että vain runoilijan kanssa saman ihonvärin ja kulttuuritaustan omaava ammattikääntäjä kelpaa runojen kääntäjäksi?

Ja saako ammattinäyttelijäksi koulutettu hetero näytellä vain ja ainoastaan heteron rooleja?

Jne.

Tahallisen väärinymmärryksen esimerkkejä, isoja ja pieniä, on tolkuttoman paljon.

x x x x

Esko Valtaoja pohti näitä outoja asetelmia kolumnissaan Seurassa 1.11.2021.

”Kulttuurisesta omimisesta on tullut paheksuntaa, joka kääntää tärkeät asiat päälaelleen. Se vain kasvattaa eri ryhmien välisiä jännitteitä ja lisää juuri sitä toiseutta, mistä meidän päinvastoin pitäisi päästä eroon. Se on eräänlaista käänteistä rasismia, joka korostaa yhä uudelleen kuinka ”nuo” eivät kuulu ”meihin”. Meidän kuplassa ei sovi käyttää tuollaisia lettejä kuin noiden kuplassa. Minä en tämän värisenä voi ikinä kuulua tuohon kuplaan.

Kuinka voimme koskaan luoda koko ihmiskunnan yhteisen, kaikkia arvostavan ja kaikkia kannustavan kulttuurin, jos jokaisella on omat koskemattomat reviirinsä, joita vainoharhaisesti puolustetaan?”

x x x x

Yritettäisiinkö vaan tulla toimeen keskenämme – ja oppia toisiltamme?

Toisia ihmisiä kannattaa kuunnella ilman eristystä tai leimoja.