Listatut infrastruktuuriyhtiöt sijoitussalkussa

Listatut infrastruktuuriyhtiöt sijoitussalkussa

Infrastruktuuriyhtiöiden osakkeet ovat historiallisesti olleet osakemarkkinoiden vakaimpien joukossa. Niiden erilainen riskiprofiili on tarjonnut merkittävää hajautushyötyä sijoittajille tinkimättä juurikaan yleisestä pitkän aikavälin osakemarkkinatuotosta.

Listattujen infrastruktuuriyhtiöiden vakaus perustuu lähtökohtaisesti siihen, että monet näistä liiketoiminnoista – eivät kuitenkaan kaikki – ovat julkisen sääntelyn piirissä eivätkä siten ole alttiina normaalille kilpailulle.

Infrastruktuuriliiketoimintojen muita erityispiirteitä

Infrastruktuuriliiketoimintojen alkuinvestoinnit ovat usein hyvin suuria, mutta sen jälkeen ylläpitoinvestoinnit ovat maltillisia. Tästä seuraa, että yhtiöillä on vahva kassavirta ja siten kyky maksaa hyviä osinkoja.

Taloussyklien vaikutus useimpiin infraliiketoimintoihin jää pieneksi.  Tästä hyvä esimerkki on vaikkapa veden- ja sähkönjakelu.

Sääntelyyn liittyy sijoittajan kannalta vielä sellainen merkittävä etu, että yhtiöillä on usein oikeus nostaa tuotteen tai palvelun tariffimaksuja inflaatiokehityksen mukaisesti tuoden luontaista inflaatiosuojaa sijoituksille.

Miten infrastruktuuriyhtiöiden erityispiirteet näkyvät listatuissa osakkeissa?

Ensinnäkin sijoittajien on helpompi ennakoida infrastruktuuriyhtiöiden tuloskehitystä, jota toisaalta ohjaa sääntely ja toisaalta yhtiöiden luontaisesti tasaisempi kehitys. Tästä seuraa, että yhtiöiden arvostukset heilahtelevat vähemmän kuin markkinoilla yleisesti eikä arvostuksiin pääse syntymään sellaisia ylilyöntejä, joita usein nähdään nopeasti kasvavilla aloilla. Niinpä infrastruktuuriosakkeita joutuu harvoin ostamaan merkittävään ”ylihintaan”.  Tämä on yksi keskeisistä tekijöistä siinä, että infrayhtiöihin sijoittavien salkkujen tuotot ovat olleet kilpailukykyisiä pitkällä aikavälillä.

Vahva osingonmaksukyky toimii listattujen infrayhtiöiden arvonkehityksen ankkurina, ja niiden osinkotuotot ovatkin usein markkinoiden keskimääräistä tasoa korkeammat. Monet infrastruktuuriyhtiöt lukeutuvat osakemarkkinoiden ns. ”osinkoaristokraatteihin” eli yhtiöihin, joilla on erityisen pitkä historia tasaisesti nousevasta osinkovirrasta omistajilleen.

Listattujen infrastruktuuriosakkeiden eduksi voi laskea myös niiden likvidiyden. Sijoitukset on mahdollista allokoida uudelleen tai ottaa muuhun käyttöön aina tarvittaessa – ilman viiveitä.

Mitkä ovat infrastruktuuriyhtiöiden suurimmat riskit?

Erityinen infraliiketoimintoihin liittyvä riski on niiden sääntelyyn liittyvä poliittisuus. On aina mahdollista, että jonkin maan hallitus syystä tai toisesta haluaa muuttaa sääntelyä merkittävästi (pieniä muutoksia sääntelyssä tapahtuu useammin). Yli 15 vuoden kokemuksemme mukaan sääntelyn äkillisiä muutoksia kyllä tapahtuu, mutta ne ovat koskeneet kuitenkin aina kerrallaan vain tiettyä teollisuuden alaa jossakin tietyssä maassa. Näin vaikutukset ovat jääneet pieniksi hyvin hajautetussa salkussa.

Yleisistä markkinariskeistä merkittävin on korkotasossa tapahtuvat nopeat ja suuret muutokset. Koroilla on kahtalainen vaikutus moniin infrastruktuuriyhtiöihin. Ensinnäkin niillä on tyypillisesti keskimääräistä korkeampi osinkotuotto, jolloin korkotason noustessa nopeasti näiden osakkeiden kiinnostavuus heikkenee. Korkotason laskiessa kiinnostavuus vastaavasti nousee. Toiseksi monilla infrastruktuuriyhtiöillä on taseessa runsaasti velkaa ja jos markkinakorot nousevat, nostaa tämä vähitellen yhtiöiden lainojen korkomenoja ja alkaa vaikuttaa tulokseen sekä pitkään jatkuessaan osingonmaksukykyyn. Korkojen laskiessa tapahtuu sitten päinvastoin.

Listattujen infrastruktuuriosakkeiden näkymät

Kokonaisuutena tarkasteltuna infrastruktuurisektorin näkymät ovat suotuisat. Taustalla vaikuttavat erityisesti sektorin suurimman teollisuudenalan, sähköyhtiöiden (30–40 % sektorista) vahvat kehitysnäkymät. Ensinnäkin yhteiskunnan voimakkaana jatkuva sähköistyminen on nostanut pitkänaikavälin kasvua. Toiseksi ns. vihreä siirtymä kasvattaa tarvetta uudenlaiselle sähköenergian tuotannolle. Kolmantena kasvun moottorina on tekoälyn käytön nopea leviäminen. Tekoälyn käyttö vaatii runsaasti sähköä kuluttavien datakeskusten rakentamista. Tämä on sekä lisäämässä sähkön tarvetta että nostamassa hintatasoa. Energian tarpeen kasvusta ja datakeskusten rakentamisesta hyötyvät muutkin infrasektorin teollisuudenalat, kuten maakaasunjakelu ja vesiyhtiöt, jotka toimittavat vettä datakeskusten jäähdytystarpeisiin erityisesti Yhdysvaltojen lämpimissä osavaltioissa.

Pekka Niemelä, salkunhoitaja, UB, Infrastruktuurirahastot

United Bankers