Albanian bunkkerissa

Kolmekymmentä vuotta sitten pääsin käymään Pohjois-Koreassa.

Suljetun maan pääkaupungissa Pjongjangissa kättelin – uskokaa tai älkää – myös Kim Il Sungia, maan nykyisen johtajan isoisää.

Olen pessyt käteni sen jälkeen.

x x x

Viime viikon vietimme perhelomaa toisessa pitkään suljettuna pidetyssä diktatuurivaltiossa, Albaniassa, joka alkoi avautua vasta vuonna 1991.

Mukavan rantalomailun ohessa ehti vähän kurkistella maan historiaan, joka ei ole lainkaan mukavaa.

Unohtumattomia välähdyksiä iski silmille niin Kansallismuseossa kuin Sazanin entisellä sotilastukikohtasaarellakin.

x x x

Vainoharhainen sosialistidiktaattori Enver Hoxha ehti 40-vuotisen valtakautensa aikana rakennuttaa maahan satoja tuhansia bunkkereita, joista oli tarkoitus puolustaa Albaniaa ilkeän lännen hyökkäyksiltä.

Vahvin bunkkeri rakennettiin ydinsodan varalle maan alle pääkaupunki Tiranan keskustaan.

Siellä voi nyt kuka tahansa käydä tutustumassa Albanian turvallisuuspoliisin julmuuteen, diktaattorin kierouksiin, sisäministerin makuuhuoneeseen ja tavallisten kansalaisten karuihin kohtaloihin valtavoimien pyörteissä.

x x x

Iltasikarin äärellä rantahotellin parvekkeella Durresin Rivieralla Golamissa bunkkerikäynnin jälkeisenä yönä naputtelin LinkedIniin postauksen:

”Jos demokratia, liberalismi, ihmisoikeudet, vapaa media, kansainvälinen kanssakäyminen, avoimuus ja suvaitsevaisuus alkavat ahdistaa, käykääpä Albanian sosialistidiktaattorin Enver Hoxhan keskelle Tiranaa rakennuttamassa bunkkerissa, niin kohtaus saattaa hyvinkin mennä ohi.”